maanantai 15. lokakuuta 2018

Vanhuus ei tule yksin

Kävimme Sulon kanssa maanantaina 8.10 Evidensian senioritarkastuksessa, mihin voitte tarkemmin tutustua täällä. Kyseessä on siis (Sulolle ensimmäinen) erittäin laaja terveystarkastus, jossa käydään läpi melkeinpä kaikki mahdollinen, tai ainakin kaikki oleellinen :D



Olen jo jonkin aikaa tiennyt, että kyllähän tuolla rakkaalla kohta 10-vuotiaalla karvakaverilla alkaa jo ikä tuntua ja näkyä. Silti tarkastus oli pienoinen järkytys, aivan puhtain paperein ei siis selvitty. Alla tarkastuksessa havaittuja ongelmia:

  • runsaasti hammaskiveä + heiluvia hampaita --> hammaskiven poisto 23.10
  • silmien rähmiminen - tulehdus? --> puhdistetaan päivittäin keittosuolaliuoksella + seuranta
  • Sulo laihahko, lihaskunto heikohko --> laadukkaampaa ja proteiinipitoisempaa ruokaa?
  • mahdollinen nivelrikko (ilmenee jäykkyytenä, ajoittaisena ''ontumisena'', jalkojen nuolemisena, hyppääminen joskus haastavaa, jne.) --> 10 pv kipulääkekuuri (tarvittaessa jatkuvana), lisäravinteen hankinta, säännöllinen ja kevyt liikunta, tarvittaessa voi kokeilla laserterapiaa tai Cartrophen-pistoskuuria
  • näppy takapuolessa - uusi kasvain? --> seuranta, tarvittaessa yhteys eläinlääkäriin


Olihan tämä vaivojen määrä pienoinen järkytys, vaikka toki osasin tätä odottaakin ja hampaista, simistä sekä näpystä olinkin jo tietoinen. Olen havainnut Sulossa myös seuraavia vanhuuden merkkejä:
  • huonontunut näkö, sameat silmät
  • rauhallisuus, lepäileminen
  • turkin huonompi kunto
  • palelu pakkasella
  • huomopi ruokahalu


Onneksi Sulo on kuitenkin edelleen oma iloinen itsensä eikä hän aivan seniili vielä ole :D Myös lenkit sujuvat täysin ongelmitta ja jaksaapa pappa juosta vielä vaikka kympin niin halutessaan! Vanhuudenvaivoista huolimatta koiran vanhuus ei mielestäni ole mikään kauhulla odotettava väistämätön ajanjakso, jolloin koiran kanssa ei enää voi tehdä mitään ja kuolema kolkuttelee jo ovella. Toki vanhan koiran kunto saattaa asettaa tiettyjä rajoituksia ja sen hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. On vanhuudella hyvätkin puolensa; koira on jo rauhallinen eikä höntäile turhia, tunnette toisenne läpikotaisin ja alkaa sitä järkeäkin jo entiseltä putkiaivolta löytyä! Uskon, että hyvällä hoidolla minulla ja Sulolla on vielä useita yhteisiä vuosia jäljellä. 

tiistai 25. syyskuuta 2018

Roturyhmien lempparit

Tällä kertaa perinteinen roturyhmien lempparit -postaus lyhyine perusteluineen. Mennään suoraan asiaan!


Ryhmä 1 - Lammas- ja karjakoirat: sileäkarvainen collie
Kuva: pixapay

Colliet vaikuttaa tosi kivoilta harrastuskoirilta ja karvanlaadun puolesta itse tykkään enemmän sileäkarvaisesta. Voin hyvinkin kuvitella omistavani tulevaisuudessa!


Ryhmä 2 - Pinserit, snautserit, molossityyppiset ja sveitsinpaimenkoirat: tanskandoggi
Kuva: pixapay

Tanskandoggit on todella hauskannäköisiä koiria ja tapaamani yksilöt ovat olleet myös kivoja luonteeltaan. En kuitenkaan haluaisi itse omistaa näin ison koon mukanaan tuomien terveysongelmien ja lyhyen eliniän vuoksi.


Ryhmä 3 - terrierit: stafforshirenbullterrieri
Kuva: pixapay

Terrieriryhmä ei tunnu minulle ollenkaan omalta, mutta staffi miellyttää silmääni ehkä eniten. En kuitenkaan halua omistaa, koska haluaisin koirani tulevan toimeen vieraidenkin koirien kanssa. Tähän voi toki sosiaalistamisella sekä koulutuksella paljon vaikuttaa...


Ryhmä 4 - mäyräkoirat: pitkäkarvainen (normaalikokoinen) mäyräkoira
Kuva: pixapay

Mäyräkoiraa en kyllä ikinä tule hankkimaan, sillä ulkonäkö ja luonne ei pahemmin miellytä. Jos pakko olisi valita, niin sitten pitkäkarvainen perusmäyräkoira.


Ryhmä 5 - pystykorvat ja alkukantaiset koirat: länsigöötanmaanpystykorva
Kuva: miiakierikkimalinen on VisualHunt / CC BY-NC-SA

Oma lempparini tästä ryhmästä on länsigöötanmaanpystykorva. Jämptimäinen ulkonäkö ja luonne miellyttää sen verran, että ehkä voisin tämmöisen joskus omistaakin! Jämpti ei ole mun lempparirotu ihan vaan siitä syystä, etten metsästä eli toista jämptiä tulen tuskin koskaan omistamaan :D


Ryhmä 6 - ajavat ja jäljestävät koirat: amerikankettukoira
Kuvahaun tulos haulle kettumiehen mai

Ajokoiraa tuskin tulen koskaan ottamaan, mutta ukillani oli ennen amerikankettukoira Mai (kuvassa), joka varasti kaikkien sydämen viattomalla taliaivoisuudellaan ja kauneudellaan <3


Ryhmä 7 - kanakoirat: lyhytkarvainen saksanseisoja
Kuva: Kev Costello on Unsplash

Lyhytkarvainen saksanseisoja on todella lähellä mun koiraihannetta, siis ulkonön kannalta. En kyllä varmaankaan itse saksanseisojaa tule hankkimaan, ellen sitten innostu koirajuoksusta, metsästyksestä, tms.


Ryhmä 8 - noutajat, ylösajavat koirat ja vesikoirat - labradorinnoutaja
Kuva: pexels

Labradorinnoutajan luonne on mielestäni melkeinpä täysi kymppi ja myös sporttisempien labbisten ulkonäkö on lähellä sydäntäni. Voisin joskus ottaakin näyttelylinjaisen labbiksen, sen saa aika näyttää!


Ryhmä 9 - seurakoirat ja kääpiökoirat: isovillakoira
Kuva: pexels

Villakoirien luonne vaikuttaa aika kivalta ja koon puolesta ottaisin ison. Minulle ei-niin-mieluisan ulkonäön ja työlään turkin takia tuskin tulen kuitenkaan omistamaan.


Ryhmä 10 - vinttikoirat: whippet
Kuva: Mitchell Orr on Unsplash

Mulla on ollut tässä jo melkein vuoden alati kasvava vinttarikuume ja sitä ei ainakaan helpottanut kesätöissäni koirahoitolassa tapaamani hellyyttävä borzoikaksikko :D Luonteen ja ulkonäön puolesta ottaisin whippetin ja todellakin haluan omistaa tulevaisuudessa, ehkäpä jopa jo kotoa pois muutettuani...

Kuten ehkä huomaatte, ulkonäön osalta mua miellyttää eniten keskikokoinen tai suurehko, lyhytkarvainen ja sporttisenmallinen koira. Luonteen puolesta tykkään tietenkin omistajaan kiintyvästä koirasta, jolta löytyisi mielellään edes jonkin verran miellyttämisenhalua ja koulutettavuus olisi vähintään ihan ok. Haluaisin tulevaisuudessa koiran, joka olisi liikunnallinen ja hyvä harrastuskoira, muttei hyppisi seinille muutaman päivän lievän toimettomuuden takia. Työläs turkki ja vahva epäsosiaalisuus muita koiria kohtaan on mulle turn-off, samaten myös miellyttämisenhalun täysi puuttuminen sekä perinnöllisten sairauksien suuri määrä. 

perjantai 21. syyskuuta 2018

Kuulumisia ja tulevaisuudennäkymiä

Ajattelin tässä ensimmäisessä ''oikeassa'' postauksessa vähän kertoa Sulon ja minun kuulumisista sekä tulevaisuudensuunnitelmista.

Tällä hetkellä tilanne on siis se, että Sulo on viimeiset 4-5 vuotta asunut osan vuodesta meillä, osan mummolassa. Kuitenkin suunnitelmissa olisi, että Sulo muuttaisi joulukuun tienoilla kokonaan tänne minun luokseni. Haluan tietysti pitää Sulosta huolta hänen vanhoina päivinään ja viettää nämä viimeiset vuodet tiiviisti hänen kanssaan. Vanhempani ovat tähän jo suostuneet eikä ukillakaan ollut mitään muuttoa vastaan. Ensi viikonloppuna olisikin tarkoitus laittaa nimet omistajanmuutosilmoitukseen ja postittaa lappu Kennelliittoon.


Ennen muuttoa on vielä tehtävä joitakin käytännön järjestelyjä, kuten hankittava kunnon koirankoppi (Sulo asuu osan vuorokaudesta ulkona) sekä uusi ''pörrömatto'' sisälle. On myös sovittava vanhempien kanssa kulujen jakamisesa, sillä haluan osallistua kuluihin Sulon ollessa minun ikioma koirani. Koska Sulo on jo vanha on myös mietittävä, missä vaiheessa lopetus on oikea ratkaisu. Tällä hetkellähän Sulo on todella hyvässä kunnossa, mutta ikinä ei voi tietää mitä tapahtuu ja tällaisia asioita on hyvä miettiä jo ennen, kuin asia on aikuisten oikeasti ajankohtainen.


Sulo tulee nyt lokakuun ajaksi todennäköisesti viimeiselle lyhyemmälle visiitilleen tänne meille. Olen ilmoittautunut 1.10 alkavalle DigiDogin arkitottiskurssille, joka siis on verkossa järjestettävä kurssi. Vaikka Sulolla onkin peruasiat (ainakin toivottavasti) aika lailla hallinassa, haluan varmistaa meillä olevan vankka pohja esim. tulevia harrastuksia ajatellen. Haluaisin kokeilla Sulon kanssa ainakin rally-tokoa ja noseworkia, näistä ensimmäisestä Digidogilla on myös kurssi. Aion myös alkaa pitää bullet journal -tyylistä päiväkirjaa liittyen Sulon hyvinvointiin, kuluihin sekä yhteisiin treeneihimme.


Tällä hetkellä etsinnässä on myös Sulolle uusia (tyttö)koirakavereita asuinkunnastamme. Onhan meillä täällä myös kaksi kissaa, joiden kanssa Sulo tulee hyvin toimeen ja kavereillani on uroskoiria, mutta haluaisin Sulolle ns. sydänystävän, jonka kanssa voisimme käydä lenkeillä ja vaikkapa koirapuistoilemassa yhdessä huolettomasti. Sulollahan on aika paljon huonoja kokemuksia vieraista (uros)koirista, minkä vuoksi emme niiden kanssa paljoa kaveeraa. Onneksi kaverini isosiskolle tulee pian narttukoiranpentu ja myös yksi kavereistani on mahdollisesti hankkimassa narttukoiraa!

Tämä oli nyt tällainen lyhyt ja ytimekäs kaiken kattava kuulumispostaus tähän alkuun :) Seuraava postaus tulee luultavasti olemaan tarkempaa infoa tästä meidä tulevasta arkitottiskurssista.

lauantai 15. syyskuuta 2018

Tervetuloa!

Ehkä joku teistä muistaakin minut! Olen pitänyt pariakin koirablogia aiemmin, mutta syystä tai toisesta se on aina jossakin vaiheessa jäänyt. Nyt kuitenkin toisen blogini myötä intoni myös koirablogin pitämiseen on jälleen herännyt.

Olen Salla, 17-vuotias tyttö Lapista. Tämä blogi käsittelee minun ja koirani Sulon elämää niin ylä- kuin alamäkineen ja myös muita koira-aiheisia postauksia tulette varmasti näkemään. Kantavia teemoja täällä blogissani ovat mm. elämä vanhan koiran kanssa, koirien ruokinta, luonto sekä pohdinta toisen koiran hankinnasta. Menossa vahvasti mukana tulevat olemaan myös samaistuttavat postaukset koiranomistajan arjesta niin iloineen kuin suruineenkin. Jos haluat tutustua Suloon, minuun ja blogin muihin tähtiin, tsekkaathan sivut tämän blogitekstin yläpuolelta!

Postauksia pyrin tekemään tänne 2-4 kertaa kuukaudessa. En halua ottaa paineita tiheämmästä postaustahdista, joten sen takia pyrin tekemään mieluummin laadukkaampia postauksia hieman harvemmin. Toivottavasti kiinnostuksesi blogiini heräsi, tervetuloa mukaan <3